Ystävät. Oma aika. Mahtava työ. Harrastukset. Positiivinen elämänasenne. Ripaus hulluutta. Tilkka rohkeutta. Aimo annos naurua. Hymyjä. 

Elämisen kauneutta.

Niistä on minun arki tehty.

 Onnellinen.

Mistä Sinun arkesi on tehty?

Syysmyrskyn puhaltaessa mereltä tuli tarve lähettää jotain kaunista ja raikasta teille ystävät. 

Turvallisesti vilttiin kääriytyneenä ja teetä siemaillessa kelpaa kuunnella pauhua.

Sen mahtavuutta ja voimakkuutta. 

Ihminen tarvitsee muistutuksia omasta pienuudestaan.

Iloa ja valoa syksyysi!

Tämä kirja on ostamisen arvoinen!

Rouheus, roso, karheus, ajan patinointi - kohtuudella.

Näistä saan nauttia jokapäivä. Inspiroivaa ja innostavaa!

Syksy. 

Syleistä suurin. Pehmein. Lämpimin. Turvallisin. 

Saa jäädä vain siihen. Olla vain. Antaa ajan mennä. 

Yksinkertaistaminen. 

Tyytyväisyys ja sisäinen syvä rauha. 

Paljon iloa ja onnen hetkiä. Rakkautta. 

Rakkautta itseään ja lähimmäisiään kohtaan.

Kietoutumista. Villapaitoihin ja viltteihin. Villasukkiin. 

Ystäviä. Musiikkia. Kynttilöitä. Väriä.

Miten paljon rakastankaan syksyä! 

Nautinnollista syksyä sinulle ystäväni.

Kolea sää ja tihkusade esti tänään meidän kuvausretken kaupungille. Samoin eilen lähdin pyöräilemään jo tutuksi käyneitä lenkkipolkuja aikomuksena kuvailla. Kamera oli kuitenkin toista mieltä, "akku lopussa" ja sammui. Eikä varapattereita mukana!
Haaveissa on ollut jo pitkän aikaa valokuvauskurssi ja uusi kamera. Jos joku olisi kiinnostunut parivuottavanhasta peruskamerasta (pattereilla toimiva), ota ihmeessä yhteyttä.
Nikon Coolpix L100, tietoja täältä. Hinta saadaan varmasti hiottua sopivaksi.

Eikä siinä, että pitäisi ostaa uusi kamera. Pitäisi ostaa myös uusi kännykkä. Kosketusnäyttö sellainen. Ja tiedätte miten olen tekniikan ihmelapsi.
Omistan tällähetkellä aivan peruskännykän enkä välillä ymmärrä senkään sieluntilaa. Kauhulla odotan sitä päivää kun tulen kotiin uuden kanssa.
Fakta on vain se, että täällä tarvitsee reittiopasta julkisilla liikkumiseen ja minä eritoten tarvitsen navigaattoria. Tai sitä oliko se nyt gps-paikannin vai mikä se oli. ¨
Tähän mennessä olen löytänyt vain tuurilla paikasta a paikkaan b. Mutta kai se tuurikin jossain vaiheessa loppuu! Ja tipahdan tähän reaalimaailmaan. Että se tipahdus olisi vähän pehmeämpi, aion hankkia tämän kosketusnäytöllisen käsimatkapuhelimen joka kertoo missä olen ja mihin olen menossa. Ja miten pääsen kotiin. Ja millä. Ja kuinka paljon siihen menee aikaa.

Sitten pidän vain naaman peruslukemilla ja istun ratikassa kuin aina ennenkin (kerran aikaisemmin). Määrätietoisena kuljen enkä suinkaan näytä eksyneeltä. Sehän nyt olisi kamalan noloa, saisi hävetä silmät päästään. Sehän on melkein kuin olisi turistin leima otsassa. Hyvänen tähen, minähän asun täällä ( jo toista kuukautta)!
Ja jatkan matkustamista ilmeettömänä ikkunasta ulos katsoen (niinkuin kaikki muutkin).
No, pikkusen ehkä saatan vilkuilla kanssamatkustajia tai näyttöä missä olen menossa ja onkohan minun pysäkki, pitääkö täällä painaa tuosta napista, miksei ovet aukea, aijaa ollaan liikennevaloissa...............Pitikö sitä lippua näyttää jollekin.....

Tässä hieno kamerani joka on kaupan. Mukana laadukas kameralaukku + piuhat yms. 

Lenkkimaisemat merelle ( juuri ennenkuin akku loppui).

Tässä pieniä yksityiskohtia kodistani.

Kyltti kuulemma herättää vastarintaa :p "Tekisi mieli kaivaa tupakat esiin". 

Emalipannu kirpparilta ja tarjotin Ikea. 

Yhdistelmä harmaa + keltainen - toimii! Tikkaat  Äitini kotipaikalta.

Säilytysjärjestelmä ;) (Hankala saada kuvaa pienessä tilassa)

Kirpputorilla mummu möi 5€/4kpl. Alkaa järkeily. Nämä on kyllä tosi käytännöllisiä, saa kaiken pienen sälän laitettua näihin. Onhan mulla se sälälaatikkokin. Mutta ei sinne voi kaikkea laittaa. Niin mielettömän hienotkin ovat. Lähteekö 4,5€? Ja niin tavara vaihtoi omistajaa. Kotona mietin, mitä ihmettä näillä oikein teen? Eihän näihin mahdu juuri mitään kun suuaukko on niin pieni! Mutta onhan ne ainakin hienot.
 Siivouspäivänä näiden käytännöllisyys (ja hienouskin) kyllä tuppaa unohtumaan.

Tässä seuraavat hairahdukset. Oli niin halvalla ja se mummu Kaarinassa oli niin söpö! (Näille on kyllä oikeasta käyttöä)

Merimaisema siintää pölyisten ikkunoiden ja rakennustellinkien takaa.

Kirjahylly. Ja käytännölliset purnukat. Joissa ei vielä ole mitään, mutta  kyllä varmaan kohta on!

Kirjaimet luultavasti saamassa uutta väriä pintaansa.

 Tällaisin terveisin tänään,
Anniina

Innostuin niin tästä bloggaamisesta, että saa nähdä joutaako sitä nukkumaan tänäyönä.

Valkoista maalia on lähiaikoina kulunut litrakaupalla. Valkoinen ja siihen yhdistettynä väripilkut - mahtava sekoitus! 

Tässä tulevat kaikki esineet ja huonekalut oikeuksiinsa. 

Uutta on pastellisävyt! Mintunvihreä tällähetkellä lemppari. Melkein on maalattava se punainen ruksi seinään - "minähän en ikinä tule käyttämään pastellisävyjä!". 

Niimpä. 

Mutta pastellit plus musta, siinä salaisuus!

Pahoittelen kuvalaatua, toivottavasti harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Oikealta vasemmalle : kaksi isäni tekemää torsoa, hymytyttö ja kirpalta löydetty intiaani. Kruunu vanhasta mittanauhasta. Pöytänä rakennusjätekasasta löydetty maalipukki joka sai valkoisen pinnan hionnan ja jalkojen lyhennyksen jälkeen. 

Tässä uusimmat tulokkaat. Ihanat. Harmi kun ei ole ennen ja jälkeen - kuvia. Keltaisessa oli alunperin ruskeat jalat. Mintunvihreässä valkoiset jalat ja punainen istuin.

Lähikuvaa ja kontrasteja. Pyöreää ja särmää. Elämässä pitää olla tiettyä pehmeyttä, mutta myös aimo annos jämäkkyyttä. 

Aamujen pelastaja.

Tämäkin sai uuden maalipinnan toistamiseen. Sormus löytyi Pop Up-liikkeestä Jyväskylästä, Sirkun Design.

Uuden maalipinnan saaneet nämäkin (onko kuva epätarkka, valottunut vai olenko liian väsynyt?).

Valkoista ja väripilkut - toimii!

Miksi lähdin pitämään blogia?

Sisustaminen ja estetiikka on aina ollut lähellä. Saan todella toteuttaa itseäni kun mietin uusia sisustusratkaisuja tai havainnoin ympäristöä samalla miettien, mitä tuosta tekisin. Välillä pelkkä järjestyksen vaihtaminen riittää.

Kirpputorien suurkuluttajana olen pikkuhiljaa siirtynyt roskalavojen ja rakennusjätekasojen aarreaitoille. 

Elämäntilanteeni ei kuitenkaan tällähetkellä salli toteuttaa itseäni niin paljon kuin mitä haluaisin. Neliöt ovat rajalliset. Mutta ideoiden ja asioiden jakaminen suuremmalle joukolle on aina ollut haaveeni, joten siksi olen tämän blogin perustanut. 

Kaikki pääsevät mukaan! Eikä maksa mitään. Toivon sinun pakkaavan reppuun ennakkoluulottoman, positiivisen sekä uteliaan asenteen.

Tule keskustelemaan ja kommentoimaan ajan ilmiöistä, arjen pienistä onnenhipuista, kierrätyksestä ja ekologisesta tavasta elää elämää, tavaroiden tuunauksesta, sisustamisesta, designista. Nautitaan elämästä. Syksystä. Lähimmäisistä. Ystävistä. Tuetaan positiivisen ajattelun maailmaa. 

Huumorini on ajoittain ironissävytteistä, joten yritä pysyä matkassa!

En ole häävi kirjoittaja, enkä liiemmin valokuvaaja, mutta jokatapauksessa annan kuvien puhua puolestaan. Luvassa siis pian kuvamatskua uusimmasta aluevaltauksestani! Pysy linjoilla. 

Ps. otsikon alla oleva mielettömän hieno saapaskuva löydetty täältä.

TERVETULOA.

-Anniina