Postipoika toi hellyttävän pöllön kummipojulta. 

Se on päässyt kunniapaikalle vartioimaan yöuntani.

Kiitos<3

 

Loviisa.

Tämä itseasiassa vielä Pernajan puolella, mutta komea koti eikö?! Kuva otettu ikkunan läpi välttääkseeni sormien kohmettumisen (-17 pakkasta).

Vaherkylän konditoria

Tämän jälkeen kamera piippasikin akku loppu. Joten kuvailureissulle täytyy lähteä erikseen!
Täällä asiakaspalvelu, tuotteet, sisustus, viihtyvyys - kaikki oli mietitty loppuun asti. Wc:ssä kuului puron solinaa ja lattiaa koristi matot, pöydällä tuoreet kukat...

Ps yritän olla jatkossa ahkerampi päivittämisien kanssa :)

Aurinko on jo tuttu näky näillä korkeuksilla ja huomaan kuinka unessa sitä onkaan syksyn mennyt!
Joka vuosi herää tähän samaan aikaan ja joka vuosi ihmettelee tätä kaikkea yhtä paljon!
Joka vuosi se yllättää ja ravistelee hellästi hereille.

Poikkesin hetki sitten Porvoon kupeessa Pernajassa ja päätin nauttia maaseutumatkailusta kaiken muun lomassa. Miten viehättävä pieni kylä meren rannalla.

Miten kaunis Suomenmaa onkaan!

Ei tarvitse kuin ajaa 100km päinvastaiseen suuntaan minne yleensä ajat!

Se perus, onnellinen arki koostuu pienistä hyvistä hetkistä.. Näin se menee..

Iloa ja aurinkoa elämääsi!